Sivut

torstai 25. huhtikuuta 2013

Viherpeukalo keskellä kämmentä

Kesä on ihan nurkan takana! Kuukausi sitten näytti siltä, että piha on lumen peitossa varmaan vielä juhannuksenakin, mutta niin se aurinko vaan lämmitti ja vesisateet antoi lisäpotkua ja lumet hävisi kuin pieru saharaan.

Kohta on taas se aika, kun pitää ruveta miettimään, että minkälaisten kukkien vuoro on tulla kitumaan minun hellään huomaan. Kukat ei varmastikaan elä koko kesää minun hoidolla, mutta silti minä sinnikkäästi joka kesä ostan muutaman kukan.

Minä en ymmärrä kasvien sielunelämää. Jos olisin noudattanut sitä ohjetta, että lemmikkejä, saati lapsia ei saisi hankkia ennen kuin pystyy pitämään kasvin elossa, niin meidän taloudessa ei olisi yhtään lemmikkiä tai lasta. Ja tuskin olisi tullut olemaankaan. Meillä olisi vain pitkä rivi kasveja ja nekin saattohoidon eri vaiheissa.
Lemmikkien ja lapsen hoitaminen ja kasvattaminen on paljon helpompaa, kuin kasvien. Piste ja aamen.

Suomen kesä on niin lyhyt, ettei harjoitteluaikaa ole riittävästi. Ja pitkän talven aikana ne mahdolliset pienet opinmuruset kerkiää hävitä pääkopasta. 
Ja sitten vielä toinen juttu. Koska tiedän, että kukat ilahduttavat (elävänä) minua vain hetken aikaa, niin olen kauhea pihi niitä ostaessa. Tuntuu silkalta hulluudelta maksaa parikymppiä jostain puskasta, kun se ei elä paria viikkoa pidempään. Kukkaruukkujen ostaminen on paljon hauskempaa. Ne vain ruostuvat, menettävät värinsä tai hapristuvat kun jos sattuvat unohtumaan ulos talven yli.
Yleensä vieläpä herään kukkien ostoon liian myöhään, jolloin kaupoissa on vain niitä -50% kukkia, jotka ovat puolikuolleita jo ostovaiheessa....
Mutta ehkä tänä vuonna yllätän itseni ja eksyn kukkaostoksille hyvissä ajoin. Hah! Ihan varmasti :D








Meidän takapihalla on ihana, risuinen pihlaja. Naapureiden pihlajat on sellaisia normaalin näköisiä, mutta minä pidän tuosta risuisesta versiosta. Se saa olla siinä niin kauan kuin pysyy omin voimin pystyssä.
Takapihan yhdessä nurkassa on lisäksi kiviröykkiö, ja sinne olen laittanut kivikkokasveja. Jännityksellä odotan, että herääkö ne eloon vielä tänä kesänä. Jos heräävät, niin piirrän kyllä rastin (keittiön liitutaulu)seinään!

5 kommenttia:

  1. Ihanaa, on siis joku muukin naisihminen tässä maailmassa, joka ei hallitse tuota kukkien maailmaa. ☺

    Mä en osaa yhtään mitään siinä asiassa kuten en myöskään minkään syötävän kasvattamisessa, ja hehhee, tässä just ahdistelen miestä että tekis mulle pienet lavan tapaiset mihin laitan mansikat, jotka jostain käsittämättömästä syystä selvisi talven yli tuolla ruusupuskan alla, minne ne muiden ohjeistamana syksyllä viskasin... Ja mietin myös, että jos ensi syksynä sitten koittaisin muutaman krookuksen sipulin istuttaa jonnekin suuntaan tontille (jota on kauheat 5000 neliötä...). Pyysin naapuria vinkkaamaan sitten kun on sen istuttamisen aika... (ja voi olla että joudun myös pyytää sen näyttämään miten se yleensä ees tapahtuu...)

    Nautitaan siis se kaksi päivää mitä ne ostokukkaset EHKÄ kestää ja jätetään muotopuutarhat sun muut sellaset muille, eiks vaan!?

    No, toivon silti, että sun kivikkokasvit (mitä ne yleensä on??) on hengissä ja saat iloa niistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin haaveilen yrttipuutarhasta, mutta ehkä selviän helpommalla kun ostan yrtit kaupasta :D

      Poista
  2. Kuulostaa kyllä niin tutulta!! Unohdan aina kukkien kastelun tai sitten kastelen liian usein. Yleensä ostan kesällä pihakukat noin kolmeen kertaan kun korvaan aina kuolleet uusilla. Enkä sisälle ole uskaltanut enää ottaa yhtäkään viherkasvia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkään ei ole sisällä yhtään kasvia. Jos minä en jostain syystä saisi kasvia hengiltä, niin kissat viimeistään pitäisi huolen, että kasvi ei elä kauan :)

      Poista
    2. Ja ai niin.. onneksi Ikeassa on hyvän näköisiä tekokukkia ;D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...