Tämä loma oli kaikista pisin, eli 17 päivää, ja kaikista rentouttavin, mitä olemme koskaan tehneet. Me ei suunniteltu etukäteen kuin pari päiväretkeä. Yksi yö oli tarkoitus käydä Budvassa kesken loman, mutta sekin peruttiin pari päivää aikaisemmin, koska ei haluttukaan lähteä oman asunnon rauhasta hälinään ja ihmispaljouteen.
Suurin osa lomasta meni asunnolla (kuvia osa 1). Melkein kaikki päivät meni samalla kaavalla, eli aamupäivä oltiin uima-altaalla, sitten lounasta ja päiväunet, päiväkahvit omalla mahtavalla terassilla ja illalla mentiin syömään Kotorin vanhaankaupunkiin tai tehtiin itse illallista, ihasteltiin auringonlaskua, pelattiin korttia ja luettiin kirjaa.
Joitain reissuja kuitenkin tehtiin, ettei aivan eristäydytty muusta maailmasta.
Pari kertaa käytiin Perastissa. Ensimmäisen kerran aamupäivällä lounaalla ja toinen kerta oli ilta-aikaan. Aamupäivällä siellä oli aivan käsittämättömän paljon ihmisiä. Perastista tehdään veneretkiä lähellä olevalle kirkkosaarelle ja Perastin rantakatu oli aivan täynnä turisteja, jotka olivat menossa tai tulossa saarelta.
Ravintolat olivat täynnä ja palvelua sai odottaa. Mutta koska Perast oli kaunis pieni kaupunki, niin päätettiin mennä käymään siellä uudestaan, mutta iltasella. Silloin siellä sai nauttia maisemista aivan omassa rauhassa ja ravintolassakin oltiin lähes ainoat asiakkaat.
Perast sijaitsee Kotorista 12km Kroatiaan päin. Se on kapea ja pitkä kaupunki, jonka molemmissa päissä on maksulliset parkkialueet. Kylän läpi ei saa ajaa, kuin asukkaat.
Kotor oli meidän asunnolta noin viiden kilometrin päässä. Kävimme siellä tekemässä aina isommat ruokaostokset ja muutaman kerran kävimme siellä illallisella. Kotorissa pysähtyy päivittäin isoja risteilylaivoja. Jos satamassa oli pari isoa laivaa, niin Kotorin ravintolat oli täynnä amerikkalaisia turisteja. Toisina iltoina, kun laivoja ei ollut satamassa, niin Kotorin vanhan kaupungin kujat olivat tyhjillään ja siellä pystyi seuraamaan paikallisten asukkaiden iltakahvitteluja ja lasten leikkejä. Hoksasin, ettei minulla ole Kotorista juurikaan kuvia, kun en kauppa- tai ravintolareissuille jaksanut ottaa järkkäriä mukaan. Muutaman kuvan kuitenkin löysin. Kotor on paljon viehättävämpi, kuin kuvat kertovat. Se on nähtävä itse.
Yksi ennen reissua suunniteltu päiväreissu tehtiin Lovćen-vuorelle. Sinne pääsee autolla lähes vuorenhuipulle asti. Parkkialueelta on noin 400 porrasta näköalapaikalle. Maisemat olivat hienot, mutta edellisen vuoden Kroatian reissun jälkeen, Lovćen oli vähän pettymys. Kroatian St. Jure -vuorelta oli paljon hienommat näkymät. Näköalapaikalle oli pieni pääsymaksu ja samalla lipulla pääsi tutustumaan johonkin muistomerkkiin. Oikeastaan matka vuorelle oli kiinnostavampi, kuin itse vuori, mutta tulipahan käytyä.
Noiden reissujen lisäksi käytiin tutkimassa lähialueita kauppareissujen yhteydessä. Käytiin mm. Cetinjessä ja Tivatissa.
Meillä oli tarkoitus viettää loma viimeiseen asti Montenegrossa, mutta kahden viikon loikoilun jälkeen tuli ajatus, että lähdetäänkin jo päivää aikaisemmin Kroatian puolelle, josta on lähtöpäivänä lyhyt matka lentokentälle. Ja koska sääkin oli muuttumassa huonompaan, niin etsimme bookingista asunnon ja ajoimme Kroatiaan, Cavtatiin. Huomattiin matkalla, että päätös oli oikea. Vettä tuli taivaan täydeltä, joten silloin oli juuri oikea aika sanoa Montenegrolle heipat.
Kroatian puolelta löytyy vain pari kuvaa. Ja koko reissullakin tuli kuvattua tosi vähän. Keksityin olennaiseen, eli lomailuun!
Montenegroa suosittelen ihmisille, jotka haluavat nähdä hienoja maisemia ja viettää rauhallista lomaa. Siellä ei ole kaikki asiat vielä aivan länsimaisella tasolla. Mutta jos se ei haittaa, niin antaa mennä!
Ruoka ei ole mitään gourmeeta, mutta pitsalla, pastalla, salaateilla ja kebabpötkylöillä selviää pari viikkoa oikein hyvin. Leivoksia sieltä ei kannata ostaa. Kaikki jäi syömättä. Eikä Montenegro ole mikään shoppailuparatiisi. Mutta ne maisemat, ne on ihan huikeet!
Seuraavaan lomaan ja reissuun onkin enää vajaa viisi viikkoa. Silloin otetaan suunnaksi Italia.
Sunnuntain jatkoja ja kivaa alkavaa viikkoa!