Viherpeukalo keskellä kämmentä

Kesä on ihan nurkan takana! Kuukausi sitten näytti siltä, että piha on lumen peitossa varmaan vielä juhannuksenakin, mutta niin se aurinko vaan lämmitti ja vesisateet antoi lisäpotkua ja lumet hävisi kuin pieru saharaan.

Kohta on taas se aika, kun pitää ruveta miettimään, että minkälaisten kukkien vuoro on tulla kitumaan minun hellään huomaan. Kukat ei varmastikaan elä koko kesää minun hoidolla, mutta silti minä sinnikkäästi joka kesä ostan muutaman kukan.

Minä en ymmärrä kasvien sielunelämää. Jos olisin noudattanut sitä ohjetta, että lemmikkejä, saati lapsia ei saisi hankkia ennen kuin pystyy pitämään kasvin elossa, niin meidän taloudessa ei olisi yhtään lemmikkiä tai lasta. Ja tuskin olisi tullut olemaankaan. Meillä olisi vain pitkä rivi kasveja ja nekin saattohoidon eri vaiheissa.
Lemmikkien ja lapsen hoitaminen ja kasvattaminen on paljon helpompaa, kuin kasvien. Piste ja aamen.

Suomen kesä on niin lyhyt, ettei harjoitteluaikaa ole riittävästi. Ja pitkän talven aikana ne mahdolliset pienet opinmuruset kerkiää hävitä pääkopasta. 
Ja sitten vielä toinen juttu. Koska tiedän, että kukat ilahduttavat (elävänä) minua vain hetken aikaa, niin olen kauhea pihi niitä ostaessa. Tuntuu silkalta hulluudelta maksaa parikymppiä jostain puskasta, kun se ei elä paria viikkoa pidempään. Kukkaruukkujen ostaminen on paljon hauskempaa. Ne vain ruostuvat, menettävät värinsä tai hapristuvat kun jos sattuvat unohtumaan ulos talven yli.
Yleensä vieläpä herään kukkien ostoon liian myöhään, jolloin kaupoissa on vain niitä -50% kukkia, jotka ovat puolikuolleita jo ostovaiheessa....
Mutta ehkä tänä vuonna yllätän itseni ja eksyn kukkaostoksille hyvissä ajoin. Hah! Ihan varmasti :D

Meidän takapihalla on ihana, risuinen pihlaja. Naapureiden pihlajat on sellaisia normaalin näköisiä, mutta minä pidän tuosta risuisesta versiosta. Se saa olla siinä niin kauan kuin pysyy omin voimin pystyssä.
Takapihan yhdessä nurkassa on lisäksi kiviröykkiö, ja sinne olen laittanut kivikkokasveja. Jännityksellä odotan, että herääkö ne eloon vielä tänä kesänä. Jos heräävät, niin piirrän kyllä rastin (keittiön liitutaulu)seinään!

Amerikka-teema synttäreillä

Nyt on synttärit juhlittu ja vietetty! Tiistaina oli sukulaiset kylässä ja eilen oli talo täynnä poikaenergiaa.
Nyt riittää vuodeksi nämä synttärihöpötykset ja palaan taas normaaliin arkeen. Tai lauantaina on vuorossa työpaikan lastentapahtuma, jossa minä olen yksi järjestäjistä, joten meteliä ja kaaosta menoa ja meininkiä riittää tulevana viikonloppunakin. 

Viimeiset viikot on ollut sellaista hulinaa, että huh huh! Maalis-huhtikuu on meillä kiireistä aikaa töissä, mutta nyt on vähän rauhallisempaa. Ainakin kesään asti.
Vapun yli kun jaksaa vielä ahertaa, niin sitten pääsee vapaiden viettoon. Ja vieläpä neljän päivän vapaille! Uppeeta, mahtavaa!! :D

Tässä vielä muutama kuva eiliseltä... Lupaan, tämä on viimeinen juttu näistä kinkereistä :)

Synttärit oli menestys ja vieraat olivat innoissaan hodareista ja pinjatasta. Sankarikin oli enemmän kuin tyytyväinen, joten järjestelyt kannatti ehdottomasti :) Vieraiden lähdettyä poika tuli halaamaan ja sanoi "Kiitos äiti, kun ahersti minun synttäreiden takia." Tippa tuli silmään.
Ole hyvä, lapsonen <3

10v poika. 10 vuotta äitinä.

Varoitus. Tämä postaus sisältää vain ja ainoastaan pohdintaa ja syvällisempiä ajatuksia.
Tai loppukevennyksenä on muutama kuva eilisiltä synttäreiltä.

Huomenna minun rakas poika täyttää 10-vuotta.
Joka vuosi näihin aikoihin sitä rupeaa miettimään ja muistelemaan sitä aikaa, kun ison mahan kanssa odotti, että milloin tulee lähtö synnärille.
Meillä on yksi lapsi, joten kaikki tapahtumat mitä lapsen kasvaessa tapahtuu, on niin ainutlaatuista. Kaikki asiat tapahtuu meillä vain kerran. Vastasyntyneeseen tutustuminen. Sormien ja varpaiden laskeminen. Imetys. Nimen valinta. Ristiäiset. Kävelemään oppiminen. Ensimmäisen kerran äiti-sanan kuuleminen. Päiväkodin aloitus. Eskarin kevätjuhlan esitys. Koulun aloitus. Kaikki.
Jännityksellä odotan ensimmäistä tyttöystävää. Yläasteelle menoa. Jatko-opiskelupaikan valintaa. Ajokorttia. Ammattia. Kaikkea.

Huolta, murhetta. Onnea, iloa. Kasvamista, kärsivällisyyttä. Mutta ennen kaikkea rakkautta.
Niitä on äitiys minun elämääni tuonut.

Kiitos, että saavuit

Sinä saavuit kuin valo huhtikuun,
kaikki muuttui, jäi entinen.
Näen pehmeät kädet ja silmät ja suun.
Olet aarteemme, pikkuinen.

Sinä kotisi tänne luoksemme teit,
sinä aikamme otit ja unemme veit.
Mutta se mitä annat on suurempaa:
näytät mitä on rakastaa.

Sinä saavuit kuin tuima tuulispää.
Minne matka, nyt tiedä en.
Tavoin tuhansin voit meidät yllättää.
Uuteen maailmaan astelen.

Sinä kotisi tänne luoksemme teit,
sinä aikamme otit ja unemme veit,
mutta se mitä annat on suurempaa:
näytät, mitä on rakastaa.

-tuntematon-

Eilen vietettiin synttäreitä sukulaisten voimin tällaisissa tunnelmissa.

Poika koristeli ihan itse ;D

 Kyllä. Me tarvitsemme ehdottomasti isomman pöydän.

Tänään tulee talo täyteen pikkupoikia, kun vuorossa on kaverisynttärit. Illan teema on amerikka, joten pinjata, vaahtokarkit, hodarit ja muut on valmiina.

Katu-uskottavampaa leikkipyssyjen säilytystä ;D

Rupesin pari kuukautta sitten ostamaan kissanruoat isossa 10kg:n säkissä, ettei eläinkaupassa tarvitse ravata joka viikko. Pari kertaa olen kerinnyt ison säkin ostamaan ja molemmilla kerroilla olen saanut kaupanpäälle ison säilytyssankon.

Toinen sankko on siinä tehtävässä, mihin se on tarkoitetukin, eli siinä säilytetään ruokasäkkiä.
Toinen sankoista on eksynyt pojan huoneseen ja kun kurkkasin sinne sankkoon yksi päivä, niin huomasin että se on täynnä leikkipyssyjä.
Söpö kissasankko ei oikein passaa pojan huoneeseen ja onhan se vähän noloakin, jos kaverit sattuu huomaamaan, mistä hän leikkipyssyt kaivaa esille ;D
Ja siitäpä se ajatus sitten taas kerran lähti...

                              Ennen                                                                                           Jälkeen

                        

Ensin kokeilin sankon maalaamista spraylla musta-puna-valko-raidalliseksi.
Muutaman kokeilun ja ärräpään jälkeen oli pakko myöntää, että vituks män eipä onnistunut.
Maalaus ei onnistunut ihan niin kuin olin kuvitellut, joten seuraavaksi piti ruveta miettimään, että miten persiilleen mennyt tuunaus saataisiin korjattua ja sankko saataisiin vielä käyttökelpoiseksi.

Washiteipit olisi ollut varmaan yksi hyvä vaihtoehto, mutta tästä kylästä en sellaisia löytänyt ja kärsivällisyys ei riittänyt nettitilauksen odotteluun, joten suuntasin  paikallisen marketin työkalupuolelle katsomaan jos sieltä löytyisi jotain käyttökelpoista. Ja löytyihän sieltä! Nimittäin mustaa rakennusteippiä ja punaista sähköteippiä.
Valkoiset raidat sai jäädä maalipinnalle, mutta mustat ja punaiset raidat tein käytännössä uusiksi teippaamalla.

Olisi pitänyt heti tajuta, että teippaamalla tekee nopeammin ja helpommin. Mutta onpahan kokeiltu ja seuraavalla kerralla tietää heti jättää maalaushommat ammattilaisille :D

Mutta entäs se toinen sankko. Minkälaiseksi sen tuunaisi? Se on koko ajan näkyvillä yläkerran aulassa, eikä se sinnekään passaa kissakuvioisena.

Kissat mukana kuin peräpukamat!

Föönipussukka

Tämän viikon ainut vapaapäivä meinasi mennä ihan harakoille, kun heräsin vasta yhdentoista aikaan miehen tullessa ruokkikselle. Pari viime viikkoa on ollut kiireistä ja väsy alkaa painaa, joten tulipahan nyt ainakin levättyä, niin jaksaa taas viikon painaa töitä :)

"Aamukahvia" nauttiessa ja kotia silmäillessä, viime viikonloppuna alakertaan kantautuneet fööni ja hiuskiinne ja muut tökötit rupesi tympäsemään ja rupesin miettimään, että niille pitäisi keksiä joku säilytysratkaisu.
Tähän asti ne on säilytetty yläkerrassa, vaikka laittautuminen tapahtuu yleensä alakerrassa. Sitten tarvikkeet lojuu monta päivää haitolla pitkin poikin alakertaa. Ai miten niin muka laiska emäntä? ;)

Joku aika sitten ompelin keittiöön verhot ja kankaasta oli jäänyt juuri sopiva pala kangasta joka passasi värien puolestakin, niin siitä ommelle hurautin pussukan. Nyt voi föönin ja muut tykötarpeet säilyttää alakerran vessassa ilman, että ne pomppaa silmille. Mustasta langasta virkkasin nauhan pussukkaan, mutta värillistä narua ajattelin kokeilla sitten kunhan vessan vinokaton tapetti saadaan päätettyä ja tiedän mitä väriä vessaan tulee.

Poika muuten kysyi, että mikä tuo jumppakassi tuolla vessassa on.... Että se siitä hienosta föönipussukasta :D

Synttärit amerikan tyyliin...

Aika kuluu aivan uskomattoman nopeasti. Minun poika täyttää viikon päästä jo kymmenen vuotta!
Tuntuu että itse olen edelleen se sama parikymppinen tytönhupakko, mutta kun peilistä katsookin takaisin aikuinen nainen, niin pakko kai se on uskoa, että itsekin olen vanhentunut sen kymmenen vuotta ;)

Kyselin pojalta, että mitä hän haluaa tarjota synttäreillä, niin toiveeksi tuli hodarit ja popparit.
Joten siitä se ajatus sitten lähti ja mopokin karkasi käsistä. Äidillä nimittäin ;D

Tänään syntyi tällaisia juttuja synttäreitä varten...

Popparirasiat ja pillit tilasin Decaro housesta.
Lipputikkuja varten tulostin netistä kuvia ja liimasin ne varrastikkuihin.
Kutsukortttien kuva on netistä ja päälle kirjoitin kutsun. Kuvassa on hieno sensuroitu versio.
Viirinauhaa varten etsin netistä kuvia ja wordilla kirjoittelin kaupunkien nimiä ja sitten vaan tulostin ja askartelin. Melkoista rakettitiedettä, vaikeusaste asteikolla 1-10, on -5 :D

Pinjata on vielä vaiheessa. Saa nähdä onnistuuko ;)

Pahoittelen surkeaa kuvanlaatua. Kamera on rikki ja kännykällä ei tämän parempia saanut iltahämärässä otettua :)

Ostoksia ja viirinauha.

Tämä viikko on mennyt ihan hujauksessa. Töitä ja koulua, pojan synttäreiden- ja työpaikan tapahtuman suunnittelua, sekä läksyjä ja tutustumiskäyntejä opiskeluun liittyen. Joten menoa ja meininkiä on riittänyt.
Aika ei tosin riittänyt puoleenkaan, mitä olin aikonut tehdä. Pari tuunausta on vähän vaiheessa, mutta valitettavasti lottovoitto ei osunut tälläkään kertaa kohdalle, joten harrastukset kärsii jatkossakin työn takia ;)
Ja flunssa pirulainen tuli takaisin, joten lepoa olisin kaivannut tavallista enemmän, mutta eipä sitä jouda makoilemaan.
Nyt kyllä juon aamukahvin rauhassa ja pyhitän hetken ihan vain itselleni ennen iltavuoroon lähtöä.

Alkuhorinoista huolimatta viikko on ollut ihan kiva. Kiirettä on pitänyt ja flunssa vähän verottaa, mutta kevät on tullut! Ja kesä on tulossa! Ja kaupat on täynnä ihania keväthepeniä!
Tästä blogista ei saisi tyyliblogia tekemälläkään, mutta laitanpa nyt kuitenkin kuvan viikolla tekemistäni ostoksista, kun ne niin kivasti natsaa yhteen :)

 

Tadaaaaa, minun enimmäinen tyyliin liittyvä kuva! Keltaista minulla ei ole juurikaan aikaisemmin ollut, mutta nyt sitä oli kaupoissa tarjolla niin paljon, että sitä ei voinut olla huomaamatta. Ja tarttui myös minun mukaan :)

En osannut päättää, ostanko keltaisen vai beigen huivin, joten ostin molemmat. Yritin etsiä myös jotain kivoja koruja, jotka olisi natsannut tuohon asuun, mutta vielä ei löytynyt. 

Muutama viikko sitten askartelin sellaisen viirinauhan, joita on lähes jokaisessa blogissa ollut esillä. Niitä on tehty virkkaamalla, kankaasta, lahjapaperista ja vaikka mistä. Itse väkersin omani tapetin jämä- ja mallipaloista.

Mies ei oikein ymmärtänyt viirinauhan pointtia, mutta ei se sitä ole tuolta taulun päältä poiskaan ottanut :D
Pojan synttärit on parin viikon päästä ja teemana on amerikka. Sinne pitää varmaan askarrella vielä teemaan sopiva nauha, kun muita koristeita ei näillä näkymin ole tulossa.

Minä rupeen vielä ennen töihin menoa valmistamaan sunnuntaibrunchin. On kuulkaas tarjolla pekonit, kokkelit, croissantit ja muut herkut :)

Kivaa sunnuntaita!

Grillauskausi voi alkaa.

Tai ainakin vehkeet grillauskauteen on nyt kondiksessa.
Mies innostui tekemään kesää. Tai ainakin pikkusen nopeuttamaan kesän tulemista meidän takapihalle :D
Lapio heilui ja kohta oli koko terassi kaivettu esiin. Mitäs siitä vaikka terassin takana loput takapihasta on vielä metrisen kinoksen alla, kun kerran terassi on lapiotu näkyviin ja grilli tuunattu, puunattu ja korjattu.
Joten grillauskausi alkakoon! Ei kuitenkaan vielä tänään, mutta ehkä jo viikonloppuna :)

Grilli eilen ja miehen hieno sommittelu kuvaa varten :D

 

Ja grilli tänään puunauksen ja maalauksen jälkeen.

 

Ei se kesä kovin kaukana ole. Eihän?

Seinämaalauksia

Meidän olohuoneen seinässä olevasta oksasta on ollut kuva parissakin aikaisemmassa postauksessa, mutta olen ollut maalaamassa myös toista seinämaalausta.

Ystäväni olohuoneeseen tehtiin muutama vuosi sitten turkoosi maailmankartta.
Maailmankartan malli etsittiin netistä, jäljennettiin kalvolle ja heijastettiin piirtoheittimellä seinään. Sitten seinään piirrettiin lyijykynällä kuvan ääriviivat ja sen jälkeen vain maalaushommiin.
Aika iso homma tuon teossa oli ja lopussa kaikkein pienimpien yksityiskohtien kanssa meinasi hermo mennä, mutta hyvä siitä lopulta tuli :)

Tässä vielä se meidän olohuoneen seinää koristava oksa. Jossa myös oli ihan kivasti tekemistä. Jopa niin paljon, että näin kolmen vuoden jälkeen viimeistely on vieläkin tekemättä ;D

Ai niin.. Päivän piristys oli kun kävin tänään anoppilassa ja näin pojan tekemän virpomisoksan. Oli tainnut pojalla sattua oksan valinnassa pikku vahinko... Vai mitä sanotte? :D

Mutta on se silti ihan kaunis oksa ;D

Punaisen kellon tuunaus

Viikonloppu oli juuri niin kiva, kuin odotinkin!
Hiphop-tanssileiriltä kotiutui tänään väsynyt poika. Sen sijaan minä ja mies ollaan hölläilty ja vietetty kahdenkeskistä aikaa ja naurettu niin paljon, että nyt on ihanan levännyt olo.


Lauantaiaamuna käytiin miehen kanssa kirppiskierroksella pitkästä aikaa. Viikolla ei tule lähdettyä kirppiksille, vaan mielestäni se on lauantaiaamun puuhaa.
Kirppiksellä sitten sisustettiin meidän mielikuvituskesämökkiä mitä hirveimmillä mööpeleillä ja tavaroilla ja voi mahoton sitä naurun määrää!
Eikö kuulostetakin tosi fiksuilta ja järkeviltä aikuisilta ;D

Mutta löytyi sieltä kirppikseltä jotain ostettavaakin. Tämmöinen herätyskello lähti sieltä mukaan, mutta maalasin sen punaiseksi. Ylläripylläri ;D
Oli muuten ihanaa pitkästä aikaa olla liikenteessä aikaisin lauantaiaamuna, kun kaupat vasta availi oviaan ja kaikki kaupungin mummot oli aamukahvilla samassa kahvilassa :D

Lauantai-iltana kävi ystäväpariskunta kylässä. Näyttää siltä, että meidän on hommattava isompi ruokapöytä, kun ei meinaa kaikki tarjottavat sopia pöytään.
Servettien taittelusta vastasi ystävän mies ja hienot servettilentokoneet hänen käsissään syntyikin :D

Tämmöisissä tunnelmissa meni tämä vapaa viikonloppu. Seuraavaa odotellessa :)

Viikonloppuvapaa! :)

Jihuu, se olisi oikea viikonloppuvapaa! Tätä herkkua ei minulla ole turhan usein tarjolla. Edellinen viikonloppuvapaa oli melko tarkkaan kaksi kuukautta sitten. Ja sitä edellinen oli marraskuussa.
Yksittäisiä lauantai- tai sunnuntaivapaita on ollut pari, mutta nämä oikeat viikonloppuvapaat tuntuu niiiiiin luxukselta. I´m happy happy happy! :)
Mies tekee normaalin päivätyönsä ohella myös viikonloppuisin ravintola-alan hommia "harrastuksenaan" :D Mutta nyt on mieskin vapaalla, joten mikäs sen mukavempaa!

Pikkusen kyllä harmittaa, kun pojan harrastusleiri sattui tälle viikonlopulle ja hän lähtee sinne lauantaiaamuna. Mutta pitää tänään laittaa kotielokuvateatteri pystyyn ja pitää koko perheen koti-ilta :)

Viikonlopun suunnitelmia...

Möllötän sohvalla ja katson elokuvaa...

                      ...saunon...

...

...ja nukun molemmat yöt mieheni vieressä.

 Luen kirjaa...

...ja nukun päiväunet.

Askartelen.

 

Teen hyvää ruokaa.

Syön.

Lauantai-iltana laittaudun nätiksi..

ja saatan juoda pari lasillista viiniä...

 

... ja ehkä laulaa luikauttaa laulun.

 

 Ehkä jopa toisen.

 

Tanssin pöydällä..?

Sunnuntaiaamuna nukun pitkään.

Ja nautin vapaasta viikonlopusta! :P

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille! <3