Ripaus kultaa

Meille on kantautunut muutama kultainen koriste-esine vähän kuin vahingossa. En koskaan etsinyt kultaisia esineitä tarkoituksella, vaan jokainen on ollut enemmän tai vähämmän heräteostos.

Minun ensimmäinen kultainen esine oli sammakko, joka napottaa nyt olohuoneessa paraatipaikalla.
Löysin sen muutama vuosi sitten Vaalasta, joka on pieni kylä Kajaanin ja Oulun välillä. Minun mummola on siellä, joten vähintään kerran kesässa tulee käytyä katsastamassa kylän kaupat ja varsinkin pieni lahjatavaraliike, josta olen tehnyt muitakin ihania löytöjä, kuin tuon sammakon.

Muutama kesä sitten siellä käydessä huomasin tuon kultaisen sammakon istumassa liikkeen hyllyllä ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Mutta joku ihme viiraus, piheys ja järjenpuuska kolkutteli takaraivossa, sekä miehen ihmettely, "Ostat mitä? Ostat kultaisen sammakon?!?!", sai minut jättämään sammakkon sinne hyllylle :D
Muutaman viikon päästä minun ja sammakon ensikohtaamisesta kävin taas niillä kulmilla ja olin päättänyt, että haen sammakon mukaani, mutta sammakko oli hävinnyt.
Ei auttanut muu, kuin yrittää etsiä netistä samanlaista, mutta eipä löytynyt.

Seuraavana kesänä olimme taas sammakonmetsästysreissulla mummola-reissulla ja tietysti taas suuntasimme lahjatavarakauppaan. En kylläkään uskonut hetkeäkään, että siellä olisi taas noita sammakoita myynnissä, mutta joskus elämä yllättää! Vai oliko se peräti kohtalo ;D
Minulla oli tarkoitus laittaa se makuuhuoneeseen, mutta sepä asettuikin olohuoneeseen ja siellä se on pysynyt.

Viime kesänä rankkasateiden aikaan sattui muuten ihan oikean sammakon kanssa pikku episodi, kun yksi sammakko päätti tulla kylään takaovesta, mutta se onkin jo ihan toinen tarina. Mutta sen verran se sammakko sai sydämentykytyksiä aikaan, etten vähään aikaan oikein pitänyt noista limaisista olioista :D

Jonkin ajan päästä sammakon ostosta löysin Askosta tämän kultaisen hevosen ale-lapulla varustettuna. Sammakko kaipasikin ihan selvästi kaveria ja eikun kassalle. Mutta joku hajamielinen myyjä, tai vaihtoehtoisesti ilkeä asiakas oli laittanut ale-lapun hevoseen, vaikka se ei ollut alennuksessa. Normaalihinta oli sen verran suolainen, että mietiskelin ostanko vai enkö osta. Onneksi kohdalle sattui kiva myyjä, joka lupasi antaa hevosesta pienen alennuksen, koska eihän se minun vika ollut, että hevosessa oli kirkuvan oranssi ale-lappu. Joten polle lähti uuteen kotiin ja sammakko sai kaverin ;D

Seuraava kultainen heräteostos oli myös Askosta. Iso ja painava kultainen ruukku. Siinäkin oli ale-lappu ja hintakin piti tällä kertaa paikkaansa. Jihuu!
Minä en ole mikään viherpeukalo ja jos joskus saan jonkin kasvin kukoistamaan, niin kissat pitävät kyllä huolen, että ei kukoista kauan. Mitään kasvia ei siis kannattanut ruukkuun hankkia ja se oli pitkään toimettomana, kunnes keksin että siitä tulee lehtiteline. Ja hyvin se on lehtitelineen virkaa ajanut.

Neljäs kullitettu kultainen esine löytyi Suomalaisesta kirjakaupasta. Pokkareita minä kyllä menin etsimään, mutta tuo sieltä lähti mukaan. Se on ollut meillä lähinnä koristeena, vaikka olen minä pari kertaa yrittänyt piirtää ja katsoa tuosta mallia. Ei syntynyt julkaisukelpoisia kuvia ;D

Vuosi sitten löytyi Lontoosta tämä kultainen P-kirjain. Ja koska minulla ja pojalla oli jo oma kirjain olohuoneessa koristeena, niin pitihän miehelle tottakai ostaa oma kirjain. Ja kun se löytyi vielä kultaisena, niin ei tarvinnut kahta kertaa miettiä. Paitsi sitä, että onko matkalaukussa tilaa.
Kirjain löytyi Notting Hillin Portobello roadilta jostain ihanasta antiikkikaupasta. Tuo kirjain ei ole kyllä antiikkia vielä vuosikymmeniin, mutta siitä oli saatu sopivasti kolhiintuneen näköinen...
Ei sillä että se kolhiintuneena muistuttaisi miestä :D

Viimeisin kultahankinta on nämä kehykset. Tai kehykset on ollut minulla jo kauan, mutta käyttöön se pääsi vasta jokunen aika sitten, kun inspiraatio iski ja teos tarvitsi kehykset ympärilleen.

Siinä oli kodin kultaripaukset. Milloinkahan seuraava kultainen heräteosto kävelee vastaan? :)