Mökkihaaveita

Nyt voin vissiin luokitella itseni ihan oikeasti aikuiseksi. Täällä on nimittäin haaveiltu ja suunniteltu kesämökkiä. Aikaisemmin mökkielämä ei ole kauheasti houkutellut, ainakaan ilman mukavuuksia, vaan lomat on mieluummin vietetty ulkomailla. Tämä kesä oli kyllä mökkihaaveilijalle petollinen säiden suhteen. Kyllähän tämmösillä ilmoilla olla öllöttelisi mökilla ja mökin terassilla ja omassa rannassa. Katotaanpa ensi kesänä, miltä säät näyttää. Ja mitä mökki-innostukselle tapahtuu kylmällä ilmalla ja vesisateessa.

 

Alkuperäinen suunnitelma oli ostaa appivanhemmilta metsäpalsta, johon olisi haettu poikkeuslupa mökin rakentamiseen. Noh, pienen budjettilaskun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että jos haluamme että mökki on koirankoppia isompi, niin emme rupea rakentamaan uutta. Ja eihän poikkeusluvan saaminen olisi ollut edes varmaa. Haaveiden mökki olisi ollut moderni ja siellä olisi ollut vesi ja sähkö.
 

Mutta rahat ei riitä siihen unelmaan, joten suunnitelma B käyttöön. Ostamme appivanhempien kesämökin. (Mikään ei ole vielä varmaa, eikä kauppoja ole tehty). Mökki on pieni ja vailla yhtään mitään mukavuuksia. Se on aivan päinvastainen, kuin unelmien mökki. Se vaatii uudistamista ja remonttia. Mökin viereen joutuisi rakentamaan saunatuvan, jotta vanhan mökin sauna saataisiin muutettua makuuhuoneeksi.
 

Missä ne on ne kirvesmiehet ja sähkärit ja rakennustaitoiset isät, veljet ja ystävät, kun niitä tarvitsee. Eipä ole ei :D Joten kaikki työmiehet joudutaan palkkaamaan. Ja sitä mukaa, kun budjetti venyy ja paukkuu, niin joudumme vetämään haavelistasta asioita yli. Mutta kun nyt edes saataisiin ensialkuun tehtyä kaupat mökistä ja rakennettua jonkunlainen saunatupa siihen kylkeen.

Vanhan mökin remontti onnistuu varmasti omilla "taidoilla", mutta uuden saunatuvan perustuksiin tarvitaan apua. Ja ehkä mökin pystyttämiseen. Ja sähkötöihin tietysti.

 

Vanhassa mökissä on huimat 27m² +parvi. Saunatuvan kooksi on suunniteltu n. 25m². Mutta saattaapi olla, että saunatupa kutistuu sitä mukaa, kun asia etenee ja saadaan tarkemmat laskelmat kuluista.

 

On siinä mökissä hyvääkin, vaikka alku saattoi vaikuttaa pelkältä nurinalta. Sinne on kotoa alle puolen tunnin matka, joten siellä voi pistäytyä vaikka iltaseltaan saunan lämmityksessä. Se on Oulujärjen rannalla. Tontilla on omaa rantaviivaa 50 metriä ja siitä saa upean, kun raivaa pajukot pois ja kaataa puita. Mökki on appiukon rakentama ja mies on viettänyt siellä lapsuudenkesiä. Ranta on hyvä ja hiekkapohjainen.

Kyllä siitä hyvä tulisi, vaikka työtä se vaatii.

Toiveissa olisi, että mökkikaupat saataisiin tehtyä mahdollisimman pian, niin sitten pääsisi laittamaan mökkiä mieleiseksi. Uuden saunatuvan rakentaminen siirtyy varmastikin ensi kesään.

Vapaat ohi ja iltavuoroon lähtö lähenee.
Mukavaa viikonloppua!


 

Matkamuistoja - Montenegro, Kroatia ja Bosnia Hertsegovina, osa 1

Kesän kohokohta oli 17. päivän reissu Montenegroon, Kroatiaan ja Bosnia Hertsegovinaan.

Reissu oli sopivasti kesäkuun alussa, kun Suomen kesä oli kauneimmillaan. Eli +5 ja satoi räntää.

Reissu oli taas itse räätälöity. Tällä kertaa lentojen aikataulut ja asunnon mukavuus oli tärkeämpää kuin minibudjetti. Haluttiin lomasta rentouttava, helppo ja ripaus luxusta.

Lennot oli Kroatiaan, Dubrovnikiin. Montenegron vuokra-asunto, jossa vietimme lähes koko loman, oli meidän käytössä vasta saapumista seuraavana päivänä, joten ensimmäiseksi yöksi piti keksiä toinen yösija. Ja onneksi näin, koska muuten Trebinje, Bosnia Hertsegovinassa, olisi jäänyt näkemättä. Lomaa suunnitellessa katsoin karttaa ja summassa päätin, että ensimmäisen yön vietämme Trebinjessä. Sinne oli Dubrovnikista alle tunnin ajomatka ja seuraavan päivän kohteeseenkin, Montenegron puolelle, ajoi vain pari tuntia.

Trebinje oli ihana, pieni kaupunki. Ja siellä oli halpaa! Jäätelötötterö jätskikioskista 0,25€, olut ravintolassa 0,80€, kolmen hengen ruokailu juomineen, alku- ja jälkiruokineen maksoi alle 30€.

Trebinjessä vietetyn yön jälkeen ajoimme Kotorinlahdelle Montenegroon. Asuntomme sijaitsi Dobrota-nimisessä kylässä, viiden kilometrin päässä Kotorista. Paikka oli meille ennestään tuttu, kun 2010 kesäkuussa vietimme lomaa samassa rakennuksessa, mutta eri asunnossa.

Tällä kertaa vuokrasimme asunnon Owners Directiltä. Asunto oli mahtava! Ja näkymä koko asunnon levyiseltä terassilta huikea. Asuntoa en voi suositella kuitenkaan aivan pienten lasten kanssa matkaaville, ja liikuntaesteisille ehdoton ei, koska parkkipaikalta asunnon ovelle oli melkein 200 porrasta. Mutta näköala oli kyllä sen arvoinen!

Asunnolta on parinsadan metrin alamäki rantaan, josta löytyy muutama ravintola. Pieni kauppa ja leipomo on myös kävelymatkan päässä. Kesäkuun alussa suurin osa naapuriasunnoista oli vielä tyhjillään ja uima-altaalla oli rauhallista. Toisin on heinä-elokuussa. Silloin uima-altaalla saa kuulemma taistella aurinkotuoleista ja alue on paljon vilkkaampi.

Meillä oli tuuri säiden suhteen. Vain tulo- ja lähtöpäivinä satoi vettä. Muuten koko kaksiviikkoinen oli aurinkoista ja 25-34 lämmintä. Kesäkuu on usein epävakaista ja kun lähdimme juhannusviikon maanantaina, niin seuraaville viidelle päivälle olikin luvattu rankkoja vesisateita.

Siinäpä kuvia Trebinjestä, Montenegron asunnosta ja Dobrotan rantakadusta.

Lisää kuvia mm. Kotorista ja Perastista tulossa toisella kertaa.

Yritän päästä jyvälle, mitä kenellekin blogiystävälle kuuluu. Pikaisella vilkaisulla näytti, että elämään mahtuu niin surua kuin iloakin.

Torstain jatkoa jokaiselle! :)

Lääkitys kohillaan?

Kesä oli ja kesä meni, enemmän ja vähemmän "sairastaessa". Kilpirauhasen vajaatoimintaa ei lupaavasta alusta huolimatta saatukaan heti tasapainoon, mutta nyt vihdoinkin labrat näyttää suht hyviä tuloksia ja olo tuntuu lähes normaalilta. En haluaisi olla pessimisti, mutta vähän jännittää, että miten kauan tästä olotilasta saa nauttia. Lisämunuaisen sairaus olikin sitten pahentunut lääkityksestä huolimatta. Mutta näillä mennään, kun muutakaan ei ole tarjolla!

 

Puolen vuoden tauon jälkeen sisustaminen ja kotiasiat on ruvenneet pikkuhiljaa taas kiinnostamaan ja kaivoin piiiiiitkästä aikaa järkkärin kaapista ja otin kotikuvia. Ja miehen harmiksi on tullut käytyä jopa shoppailemassa. Edistystä, sanon minä! NYT alkaa olla lääkitys kohillaan ;)

 

Mutta laitanpa niitä kotikuvia äkkiä, ennen kuin inspis menee ohi.

(Muutaman kerran yritin kesällä kirjoitella blogia, mutta päiväunet vei sittenkin voiton).

Siispä sekalainen pläjäys kotikuvia!
Jospa seuraavassa jutussa olisi joku järjen hiven mukana. Nyt vielä verrytellään ruosteisia sormen niveliä ja aivonystyröitä.

Mikä päivä? Vapaapäivä!