Iso sohva - iso ongelma

Tiistaina meille saapui reilun kuuden viikon odotuksen jälkeen vihdoinkin uusi sohva. Kun postipojat kantoivat sohvan sisälle, niin minulta pääsi spontaanisti lause, jonka jokainen postipoika tai -mies haluaa ehkä joskus kuulla. "Herranjestas miten iso!"

Ja iso se onkin. Täytyy joskus laittaa kuva, jossa istun sohvalla, koska vasta siinä tajuaa sohvan mitat (tai sitten näytän itse vain pieneltä ja hoikalta). Poikakin totesi, että: "Äiti, sinä näytät tosi pieneltä siinä sohvalla."

Nyt sohvalla sopii köllötellä kahdestaankin. Ja sohvalla sopii viettämään leffailtaa koko meidän kolmihenkinen perhe, eikä tarvitse olla kuin sillit purkissa.

Sohvan pituus on 276cm, joten vanha olohuoneen matto näytti sen rinnalla ihan reppanalta. Ja sohva taas maton rinnalla entistäkin isommalta! Askosta löytyi kiva mustavalkoinen Harlekin-matto, joka oli vieläpä -40% alessa.
Mutta jotta sisustaminen ei olisi näin yksinkertaista, niin huomasin, että maton myötä ilmaantui uusi ongelma. Mielestäni olohuone on nyt liian mustavalkoinen!
Iso sohva toi tullessaan ison (ja kalliin) muutoksen. Verhot on saatava. Mielellään jotkut ihanan värikkäät. Harmi vaan, että kaikki mieluisat kankaat löytyvät Marimekolta, joten niihan saisi uppoamaan euron jos toisenkin. Verhoajatus saa siis jäädä vielä hetkeksi hautumaan.

Eilen koeajettiin sohva viettämällä kokoperheen leffailtaa. Ja sohva sai jokaiselta täyden kympin! Poika olisi halunnut jäädä sohvalle jopa nukkumaan. Sen verran muhkea ja pehmeä on istuintyynyjen untuvatäyte.

Meillä vietetään piiitkästä aikaa normaalia vappua, kun minä en tee enää viikonloppuisin töitä ja miehenikin on koko viikonlopun vapaalla. Viimeksi oli tämmöistä herkkua tarjolla vuonna 2005. Siis oikeesti kymmenen vuotta sitten!! Nyt otetaan vapaasta vapusta ilo irti ja lähdetään miehen veljen perheen luokse saunomaan, syömään ja katsomaan jäkismatsia.

ILOISTA VAPPUA!