Heippa pitkästä, pitkästä aikaa!
Hyviä ja huonoja uutisia.
Pari viikkoa sitten sain vihdoinkin aikaiseksi mentyä testauttamaan kilpirauhasarvoni. Huonot uutiset ovat, että arvothan olivat aivan persiilleen. Hyvät uutiset ovat, että vihdoinkin kaikkiin epämääräisiin vaivoihin, väsymykseen, ketutukseen, ihottumiin, kamaliin PMS-raivonpuuskiin, huonoon oloon, käsien kipuiluun, päänsärkyihin, horjahteluun ja kömpelyyteen, käheään ääneen ja kurkun kipuihin löytyi syy. Oireita on ollut jo vuosia ja olen tiedostanut, että kaikki nämä oireet eivät voi olla ihan normaalia, vaikka lääkärit niin ovat väittäneetkin.
Ensi viikolla pääsen kilpirauhasvaivoihin erikoistuneen lääkärin vastaanotolle ja toivon todella, että lääkitys aloitetaan. Ja että lääkitys tepsii.
Helmikuussa tuli totaalinen stoppi kaikelle. Työn lisäksi en ole jaksanut tehdä kertakaikkisen mitään.
Mutta kyllä täältä vielä noustaan! Ja blogikin saa jatkoa. Vaikka eipä täällä kotona ole mitään tapahtunut tämän hiljaiselon aikana. Sohvan tyynyt ovat painuneet kaikesta istumisesta ja sänky tullut vieläkin tutummaksi.
Kuvan tunnelmissa vielä, mutta toivottavasti viikon päästä alkaa uusi elämä.
Onko siellä enää ketään?
Aurinkoista huhtikuuta!
