Kroatian matkakertomus, osa 1.

Nyt on reissuväsymys voitettu ja arkeen palattu, joten on aika vähän muistella mitä kaikkea sitä tuli tehtyä.
Koska tänne blogiin eksyy Kroatia matkailu -haulla aika paljon lukijoita, niin kerron nyt pidemmän kaavan kautta meidän reissusta, jos vaikka joku saisi jonkun hyödyllisen vinkin omaan reissuunsa :)

Mukana oli siis meidän perheen lisäksi minun pikkusisko.
Ja reissu tehtiin 29.6-13.7.2013

Kerron matkakertomuksen ihan alusta asti, koska sekin oli yhdenlainen kokemus ;D

Lähdettiin matkaan kohti Etelä-Suomea perjantaina 28.6. heti minun töiden jälkeen. Reilun viidensadan kilometrin ajon jälkeen, illalla kymmenen aikaan saavuttiin miehen veljen perheen luo.
Valvottiin melkein puolille öin, kunnes maltettiin lähteä nukkumaan, tai ainakin pötköttämään hetkeksi, kun herätyskello oli soimassa klo. 02.00. Jippii. Mutta eipä keritty nukkua kuin tunti, kunnes herättiin kolinaan ja siihen että miehen veli kävelee taloa ympäri melko rivakasti.
Talonväellä oli ollut laskettuaika saman viikon tiistaina ja vaikka kuinka oltiin aikaisemmin vitsailtu, että synnyttämään lähtöhän on sitten meidän vierailun aikaan, niin ei kyllä oikeasti uskottu, että niin käy. Mutta niin siinä sitten kävi että klo. 01.00 meni lapsivedet ja talonväki lähti synnyttämään! Eihän siinä enää uni tullut, vaan ruvettiin laittamaan tavaroita kasaan ja odoteltiin talonväen toiselle lapselle lapsenvahti paikalle, jotta me reissulaiset voitiin lähteä kohti lentokenttää.
Lentokentällä, ennen koneeseen menoa tuli muuten tekstiviesti, että neljältä syntyi tyttö. Melkoisen nopeeta toimintaa! :D

Sitten hypätäänkin Kroatian Splitiin, jonne saavuttiin lauantaina 29.6. noin yhdeksältä aamulla, Norwegianin lennolla.
Autovuokraamon tiskille jouduttiin jonottamaan melkoisen pitkään, melkein kolme varttia.
Auto kannattaa muuten varata e-autovuokraamon kautta täältä. Sen kautta voi varata lähes minkä autovuokraamon autoja tahansa, mutta paljon edullisemmin kuin suoraan vuokraamoista. Toimii samalla periaatteella kuin Booking hotellihuoneiden varauksessa.
Autoon kannattaa ottaa myös omavastuun nollaus -vakuutus. Se maksaa muutaman kympin, riippuen vuokran pituudesta. Samoin jos on suunnitelmissa viedä auto toiseen maahan tai vaikka lautalle, niin kannattaa varmistaa etukäteen saako niin tehdä, vai pitääkö niistä maksaa lisämaksu. E-autovuokraamolla on suomenkielinen puhelinpalvelu ja sitä kautta on helposti saatu sumplittua aina meille sopiva vaihtoehto. Suosittelen.

Kun oltiin saatu auto, niin lähdettiin ajamaan Makarskaan, noin 70km päähän.
Makarskassa oltiin puolenpäivän aikaan ja aivan rättiväsyneinä. Minä olin ollut valveilla perjantaiaamusta klo. 4.00 asti, eli yli 30 tuntia, lukuunottamatta sitä torkuttua tunnin pätkää miehen veljen luona. Olin suunnitellut, että heti kun päästään perille niin ihan ensimmäiseksi nukutaan pienet päiväunet, mutta jouduttiinkin odottamaan asunnon siivousta pari tuntia, vaikka meille oli kerrottu, että asunto on valmiina heti kun saavutaan. Saapumispäivä oli harmaa ja sateinen, mutta se ei todellakaan haitannut. Eipähän harmittanut nukkua päiväunia, kun vihdoin ja viimein saatiin mennä sisälle asti asuntoon.

Makarskan asunto, Villa Luce

Meidän asunnolta, Villa Luce, oli vajaan kilometrin alamäki keskustaan.
Asunnolta oli 100m lähimpään ruokakauppaan, joka oli iso market.
Noin 400m lähimpään pitseriaan/burgerpaikkaan (lähinnä take away-ruokia).
Vajaa kilometri lähimpään ruokaravintolaan.
Asunnossa oli jääkaappi, liesi ja vedenkeitin. Tilaa oli vähän, mutta hyvin sovittiin neljästään olemaan. Mutta jos olisi pitänyt olla kauemmin kuin viikko, niin olisi saattanut ruveta kiristämään hermoja ;) Uima-allasalue oli kiva, mutta joinain päivinä siellä oli ahdasta ja liikaa ihmisiä.
Villa Lucen työntekijä oli avulias ja ystävällinen, vaikkei englantia oikein puhunutkaan. Hän puhui meille saksaa ja me englantia ja hyvin pärjättiin ja saatiin asiat hoidettua :D
 

Makarskassa oli kävelyreitti niemen ympäri.

Makarska mereltä päin.

Makarskan rantakatu

Makarskan keskustassa on pitkä rantakatu ja sen varrella on paljon ravintoloita. Ravintoloissa oli lähes pelkästään turisteja asiakkaina. Ruoka oli joissain paikoissa oikein hyvää ja joissain paikoissa vähän vähemmän hyvää, mutta pahaa ruokaa ei onneksi saatu koko reissun aikana. Makarskassa oli joka kulmalla tarjolla loma-asuntoja, mutta hotelleja siellä ei näkynyt juurikaan. Vaikka turismi näkyi kaupungissa selvästi, niin hinnat oli suht kohtuullisia. Kaupungissa oli helppo olla, eikä siellä tyrkytetty mitään ja palvelu oli yleensä ystävällistä.
 

Ruoka oli useissa ravintoloissa italialaistyyppistä ja aika usein mentiinkin pasta- tai pitsalinjalla.

Pojan lempijuttu eka viikolla.

Yhtenä päiväne tehtiin retki St. Jure -vuorelle, 1762 metrin korkeuteen. Sinne pääsi autolla perille asti, joten ei tarvinnut olla köysiä ja muita kiipeilyvarusteita mukana :D Luonnonpuistoalueelle oli pääsymaksu, muistaakseni noin 10€/henkilö. Tie vuorelle oli 22km pitkä ja sen varrella oli sitä hienommat maisemat mitä korkeammalle kivuttiin. Alueella oli yksi ravintola, jossa ymmärrettävästi turistihinnat, mutta gulassikeiton sai kuudella eurolla.

Aika monta kertaa jouduttiin pakittamaan, kun vastaan tulikin autoja.

Huomaa kuvassa linja-autot ;)

Serpentiinitietä riitti.

Toinen päiväreissu tehtiin Mostariin, Bosnia Herzegovinan puolelle. Lähdettiin matkaan aamulla ennen yhdeksää ja "kotiin" saavuttiin illalla kuuden aikaan. Rajanylitys sujui nopeasti ja ongelmitta Metkovicin kaupungin kohdalta, mutta Kroatian puolle olikin tulossa "vähän" enemmän porukkaa, joten takaisin päin tullessa päätettiin etsiä joku rauhallisempi ylityspaikka, ettei jouduta seisomaan rajalla montaa tuntia.

Sota on jättänyt jälkensä.

Mostarin silta

Mostar oli kaunis ja mielenkiintoisen oloinen paikka. Ja siellä oli edullista.
Turisteja siellä oli liikaa. Ja sinä päivänä kun me oltiin siellä, niin oli aivan liian kuuma. Ja kamalan painostava ilma, kun ukkosta oli ilmassa. Joten kaupunkiin tutustuminen meni vähän tuskaisissa merkeissä. Kunpa olisi kerinnyt jäädä sinne yöksi ja olisi päässyt tutustumaan kaupunkiin illan viiletessä! Seuraavalla kerralla sitten...
Kun lähdettiin ajamaan takaisin Kroatiaan päin, niin lähdettiin kartan ja navigaattorin mukaan ajamaan toiselle rajanylityspaikalle, mutta eipä se ollutkaan niin yksinkertaista kun oltiin ajateltu. Kartassa näkyi tullit ja tarkastusasemat (joista paikalliset pääsee vissiin yli, mutta ulkomaalaiset ei?). Ajettiin ensin vahingossa yhdelle tarkastusasemalle ja siellä työntekijä huitoi ja viittoi meidät ajamaan takaisin. Ei ymmärretty sanaakaan ja mitään ukon huitomisesta, mutta lähdettiin samaan suuntaan mistä tultiinkin. Jonkun aikaa hortoiltiin ja löydettiinkin toinen ylityspaikka, mutta sekään ei ollut oikea tulli. Kolmas kerta toden sanoo ja vihdoinkin löydettiin tulli ja sieltä päästiin mekin rajan yli. Melkein tunti me siellä rajan pinnassa ajeltiin edestakaisin, kun navigaattori ei halunnut tehdä yhteistyötä ja karttakin oli vuosimallia kirves ja miekka...

Kolmas retki tehtiin rannalle, joka bongattiin edellisenä päivänä matkalla Mostariin. Makarskasta etelään päin ajaessa, tien varressa näkyi useita ihania rantoja. Auto vain tienvarteen parkkiin ja siitä pusikon läpi rämpien pääsi aivan ihanille rannoille.
Me saavuttiin rannalle aamulla kymmenen aikaan. Ja pois lähdettiin puoli kahdeltatoista, kun aurinko porotti sinä päivänä niin polttavan kuumasti!
Uimakengät on Kroatin rannoilla ihan ehdottomat, kun merisiilejä on jo rantavedessä!

Minä pääsin eka kertaa kokeilemaan snorklaamista, kylläkin sellaisilla halpisvehkeillä, mutta ihastuin täysin! Kaloja, kasveja, rapuja ja vaikka mitä näkyin niin paljon ja niin selvästi, että ihan kuin olisi uinut akvaariossa.
Seuraavalle reissulle pitää kyllä ostaa kunnon vehkeet, ehkä jopa kahdet tai vaikka jokaiselle omat, niin ei tarvitse tapella kenen vuoro on seuraavana :D



Tässä oli ensimmäinen viikko. Toisen viikon tarinat teen toiseen postaukseen. Kiitos ja anteeksi :D