keskiviikko 24. syyskuuta 2014

SYKSY - ei talvi

Voi luontoäiti! Mitä sinun päässä liikkuu? Nyt on syyskuu ja ruskan pitäisi olla kauneimmillaan. Ei syyskuussa saa sataa lunta ja räntää! Tästä talvesta taitaa tulla ihan jumalattoman pitkä.
Eihän tänään satanut lumi toki maahan jää, mutta kyllä se säikäytti. Pitääkö oikeasti kaivaa jo kalsarit esille?

Onneksi ihmisellä on vapaus valita, että lähteekö vapaapäivänä tarpomaan pihalle loskaan, vai leipooko sisällä porkkanakakkua. Siispä katselin lumisadetta ikkunasta ja leivoin. Kakusta tuli karmean näköinen, eikä makukaan ollut niin hyvä kuin yleensä. Lähiaikoina leipomukset ovat epäonnistuneet enemmän tai vähemmän. Mitä minun jauhopeukalolle on tapahtunut?

Vaikka ulkona on lunta, niin olohuoneen verhoissa pihlaja vielä sentään kukkii. 
Ties miten monetta vuotta!





maanantai 22. syyskuuta 2014

IHANA maatuska - Sketch Inc

Voihan hitsinpimpulat! Instagram on kyllä paha paikka. Siellä on kuvia ihan kamalan ihanista asioista. 
Yhtenä aikaisena vapaapäivän aamuna makoilin sängyssä katsellen puhelimella instakuvia string-hyllyistä. Yhdestä kuvasta bongasin aivan ihanan mustavalkoisen maatuskan. Siltä seisomalta, eikun siis makuulta, pinkaisin alakertaan tietokoneelle googlettamaan, että mistä ihmeestä saan tilattua itselle tuon ihanaisen esineen. Valmistajan nettikaupasta maatuska oli loppuunmyyty ja meinasin jo vaipua epätoivoon. Mutta onneksi ensimmäisen ei oo -pettymyksen jälkeen kasasin itseni ja päädyin monen mutkan kautta lopulta Herttanen Design -nettikauppaan. Siellä se ihanuus minua odotti. Ja tänään se saapui kotiin. Laitetaan nyt ihan sytämmiä, koska se on niiiiiin ihana 

Ps. Kuinka monta kertaa voi käyttää sanaa ihana, yhdessä postauksessa, ettei vaikuta ihan kahelilta? 


Nyt on sitten vaikea tehtävä edessä. Mihin laitan ne?






Siellä ne nyt töröttää. Sketch Incin maatuskat.

Mukavata maanantaita! 

lauantai 20. syyskuuta 2014

Instagram-tili

Minut löytää Instagramista nimellä Maarettuulia. 
Ja samalla tuli paljastettua ihan oikea nimikin täällä blogissa. Kylläpä on jänskää! 
Instassa kuvia kissoista, kodista ja arjen asioista. Ehkä joskus vielä omakin naama.


Penkillä komeilee muuten kirppislöytökattila. Aika herkullisen värinen!

Lupsakkaa lauantaita!

torstai 18. syyskuuta 2014

Mökki

Mökkiasia ei ole edennyt vielä kauppoihin asti, mutta meillä on jo lupa sisustaa ja rempata mökkiä meijän näköseksi. Appivanhemmat eivät olleet hankkineet mökille kuin pakolliset tavarat, kuten ruokapöydän ja pari puista sohvaa. Tavallaan sisustaminen on helpompaa nyt, kun edessä on lähes tyhjä mökki. Siellä ei ole mitään turhaa tilpehööriä. Eikä siellä ole mitään tiettyä väriä, jonka mukaan sisustusta pitäisi lähteä viemään eteenpäin.

Ja koska saamme ihan itse päättää, niin täällä on käytetty tunti jos toinenkin, selaillen nettikauppojen tarjontaa. Muutama tilauskin on tehty. Noilla pienillä hankinnoilla mökistä tuli jo paljon viihtyisämpi.

Yllätin itsenikin värivalinnoilla, joita mökille tulee. Koti on musta-valkoinen-punainen, mutta mökki onkin turkoosi-vaaleanpunainen-keltainen. Tilasin Ellokselta villamaton, väriltään turkoosi-valkoinen. Ruokailuryhmän sohva sai istuinosalle pinkin räsymaton ja mustavalkoiset raitatyynyt.
Rupesin myös keräämään mökille Arabian Piilopaikka-kahvikuppeja ja Teeman turkooseja lautasia.

Monta iltapäivää on raivattu pajukkoa ja yksi yökin on keritty mökillä viettää.


 
Vanhan pesukoneen rumpu pääsi uusiokäyttöön, kun mies teki siitä tulisijan.


 Vielä pitäisi löytää joku kiva lipasto. Ja seinähylly. Ja kattokruunu.
Sisäseinien maalaus jää ensi kesään. Ei uskallettu enää tälle syksylle ruveta maalaushommiin, jos maali ei olisi kuivunutkaan kunnolla vilpoisassa ja kosteassa syksysäässä.

Mukavaa torstaita!


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Matkamuistoja - Montenegro, Kroatia ja Bosnia Hertsegovina, osa 2

Osa 1 löytyy täältä. 

Tämä loma oli kaikista pisin, eli 17 päivää,  ja kaikista rentouttavin, mitä olemme koskaan tehneet. Me ei suunniteltu etukäteen kuin pari päiväretkeä. Yksi yö oli tarkoitus käydä Budvassa kesken loman, mutta sekin peruttiin pari päivää aikaisemmin, koska ei haluttukaan lähteä oman asunnon rauhasta hälinään ja ihmispaljouteen.

Suurin osa lomasta meni asunnolla (kuvia osa 1). Melkein kaikki päivät meni samalla kaavalla, eli aamupäivä oltiin uima-altaalla, sitten lounasta ja päiväunet, päiväkahvit omalla mahtavalla terassilla ja illalla mentiin syömään Kotorin vanhaankaupunkiin tai tehtiin itse illallista, ihasteltiin auringonlaskua, pelattiin korttia ja luettiin kirjaa.

Joitain reissuja kuitenkin tehtiin, ettei aivan eristäydytty muusta maailmasta.
Pari kertaa käytiin Perastissa. Ensimmäisen kerran aamupäivällä lounaalla ja toinen kerta oli ilta-aikaan. Aamupäivällä siellä oli aivan käsittämättömän paljon ihmisiä. Perastista tehdään veneretkiä lähellä olevalle kirkkosaarelle ja Perastin rantakatu oli aivan täynnä turisteja, jotka olivat menossa tai tulossa saarelta.
Ravintolat olivat täynnä ja palvelua sai odottaa. Mutta koska Perast oli kaunis pieni kaupunki, niin päätettiin mennä käymään siellä uudestaan, mutta iltasella. Silloin siellä sai nauttia maisemista aivan omassa rauhassa ja ravintolassakin oltiin lähes ainoat asiakkaat.
Perast sijaitsee Kotorista 12km Kroatiaan päin. Se on kapea ja pitkä kaupunki, jonka molemmissa päissä on maksulliset parkkialueet. Kylän läpi ei saa ajaa, kuin asukkaat. 





Kotor oli meidän asunnolta noin viiden kilometrin päässä. Kävimme siellä tekemässä aina isommat ruokaostokset ja muutaman kerran kävimme siellä illallisella. Kotorissa pysähtyy päivittäin isoja risteilylaivoja. Jos satamassa oli pari isoa laivaa, niin Kotorin ravintolat oli täynnä amerikkalaisia turisteja. Toisina iltoina, kun laivoja ei ollut satamassa, niin Kotorin vanhan kaupungin kujat olivat tyhjillään ja siellä pystyi seuraamaan paikallisten asukkaiden iltakahvitteluja ja lasten leikkejä. Hoksasin, ettei minulla ole Kotorista juurikaan kuvia, kun en kauppa- tai ravintolareissuille jaksanut ottaa järkkäriä mukaan. Muutaman kuvan kuitenkin löysin. Kotor on paljon viehättävämpi, kuin kuvat kertovat. Se on nähtävä itse.




Yksi ennen reissua suunniteltu päiväreissu tehtiin Lovćen-vuorelle. Sinne pääsee autolla lähes vuorenhuipulle asti. Parkkialueelta on noin 400 porrasta näköalapaikalle. Maisemat olivat hienot, mutta edellisen vuoden Kroatian reissun jälkeen, Lovćen oli vähän pettymys. Kroatian St. Jure -vuorelta oli paljon hienommat näkymät. Näköalapaikalle oli pieni pääsymaksu ja samalla lipulla pääsi tutustumaan johonkin muistomerkkiin. Oikeastaan matka vuorelle oli kiinnostavampi, kuin itse vuori, mutta tulipahan käytyä.




Noiden reissujen lisäksi käytiin tutkimassa lähialueita kauppareissujen yhteydessä. Käytiin mm. Cetinjessä ja Tivatissa. 






Meillä oli tarkoitus viettää loma viimeiseen asti Montenegrossa, mutta kahden viikon loikoilun jälkeen tuli ajatus, että lähdetäänkin jo päivää aikaisemmin Kroatian puolelle, josta on lähtöpäivänä lyhyt matka lentokentälle. Ja koska sääkin oli muuttumassa huonompaan, niin etsimme bookingista asunnon ja ajoimme Kroatiaan, Cavtatiin. Huomattiin matkalla, että päätös oli oikea. Vettä tuli taivaan täydeltä, joten silloin oli juuri oikea aika sanoa Montenegrolle heipat.

Kroatian puolelta löytyy vain pari kuvaa. Ja koko reissullakin tuli kuvattua tosi vähän. Keksityin olennaiseen, eli lomailuun!



Montenegroa suosittelen ihmisille, jotka haluavat nähdä hienoja maisemia ja viettää rauhallista lomaa. Siellä ei ole kaikki asiat vielä aivan länsimaisella tasolla. Mutta jos se ei haittaa, niin antaa mennä! 
Ruoka ei ole mitään gourmeeta, mutta pitsalla, pastalla, salaateilla ja kebabpötkylöillä selviää pari viikkoa oikein hyvin. Leivoksia sieltä ei kannata ostaa. Kaikki jäi syömättä. Eikä Montenegro ole mikään shoppailuparatiisi. Mutta ne maisemat, ne on ihan huikeet! 

Seuraavaan lomaan ja reissuun onkin enää vajaa viisi viikkoa. Silloin otetaan suunnaksi Italia.

Sunnuntain jatkoja ja kivaa alkavaa viikkoa!
 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...