perjantai 1. toukokuuta 2015

Iso sohva - iso ongelma

Tiistaina meille saapui reilun kuuden viikon odotuksen jälkeen vihdoinkin uusi sohva. Kun postipojat kantoivat sohvan sisälle, niin minulta pääsi spontaanisti lause, jonka jokainen postipoika tai -mies haluaa ehkä joskus kuulla. "Herranjestas miten iso!"

Ja iso se onkin. Täytyy joskus laittaa kuva, jossa istun sohvalla, koska vasta siinä tajuaa sohvan mitat (tai sitten näytän itse vain pieneltä ja hoikalta). Poikakin totesi, että: "Äiti, sinä näytät tosi pieneltä siinä sohvalla."

Nyt sohvalla sopii köllötellä kahdestaankin. Ja sohvalla sopii viettämään leffailtaa koko meidän kolmihenkinen perhe, eikä tarvitse olla kuin sillit purkissa.



Sohvan pituus on 276cm, joten vanha olohuoneen matto näytti sen rinnalla ihan reppanalta. Ja sohva taas maton rinnalla entistäkin isommalta! Askosta löytyi kiva mustavalkoinen Harlekin-matto, joka oli vieläpä -40% alessa.
Mutta jotta sisustaminen ei olisi näin yksinkertaista, niin huomasin, että maton myötä ilmaantui uusi ongelma. Mielestäni olohuone on nyt liian mustavalkoinen!
Iso sohva toi tullessaan ison (ja kalliin) muutoksen. Verhot on saatava. Mielellään jotkut ihanan värikkäät. Harmi vaan, että kaikki mieluisat kankaat löytyvät Marimekolta, joten niihan saisi uppoamaan euron jos toisenkin. Verhoajatus saa siis jäädä vielä hetkeksi hautumaan.



Eilen koeajettiin sohva viettämällä kokoperheen leffailtaa. Ja sohva sai jokaiselta täyden kympin! Poika olisi halunnut jäädä sohvalle jopa nukkumaan. Sen verran muhkea ja pehmeä on istuintyynyjen untuvatäyte.




Meillä vietetään piiitkästä aikaa normaalia vappua, kun minä en tee enää viikonloppuisin töitä ja miehenikin on koko viikonlopun vapaalla. Viimeksi oli tämmöistä herkkua tarjolla vuonna 2005. Siis oikeesti kymmenen vuotta sitten!! Nyt otetaan vapaasta vapusta ilo irti ja lähdetään miehen veljen perheen luokse saunomaan, syömään ja katsomaan jäkismatsia.

ILOISTA VAPPUA!

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Talviunilta herätty

Ai ei ole kuulunut mitään? No ei ole ei! 

Talviunilta on vihdoin herätty ja kevätaurinko lämmittää, vaikkakin täällä Kainuun räntäsateessa vähän vähemmän. Aurinko (silloin kun ei sada räntää) saa ajatukset sekaisin ja pitäisi niin kauheesti sisustaa ja remontoida.

Käsitelläänpä ensin ne tärkeimmät, eli sisustusjutut ja lopussa kerron muut kuulumiset, jos jotakuta kiinnostaa.

Kotona on joitain pieniä muutoksia tullut talven aikana. Niistä ehdoton lemppari on keittiön pöydän maalaaminen valkoiseksi. Ja sai keittiö uuden maton, lampun ja verhotkin. Kyllä nyt on raikasta!


 Keittiön tuolit on seuraava projekti. En ole vielä päättänyt, että maalaanko nykyiset pinnatuolit vai rupeenko tuunaamaan jemmassa olevia Wieniläistuoleja. Kumpi parempi sun mielestä?




Semmonen muutos keittiössä. Tykkäätkö?


Ai niin, niitä kuulumisia piti kertoa... Viime talvi meni säätäessä kilpirauhaslääkitystä kohdalleen. Nyt ehkä uskallan sanoa, että voiton puolella ollaan, kun on jo viisi kuukautta ollut melko hyvä olo.
Vaihdoin reilu kuukausi sitten työpaikkaa. Teen nyt lähes normaalia arkityötä. Viikonloput ja juhlapyhät on vapaata, mutta työaika sijoittuu arkisin vaihtelevasti klo. 8.00-20.00 välille. Ja voi että minä nautin. Joka ikinen perjantai olen ihmeissäni, että taasko on viikonloppu!
Pikkusenko on siistiä tämä uusi elämä. Lääkitys kohillaan, uusi kiva työ ja perhekin on pysynyt mukana matkassa. Mitäpä sitä ihminen muuta voi toivoa.


Kiva kun luit! Ja pssst. Minut löytää Instagramista nimellä Maarettuulia.

Maaret






torstai 2. lokakuuta 2014

Pojan huone

A:n huoneessa on sulassa sovussa jalkapallovarusteet ja koulutarvikkeet, tölkkikokoelma ja pleikkaripelit. Huoneessa haisee välillä sukkahiki ja älämölö on melkoista. Mutta ei haittaa. Muutaman vuoden päästä siellä haisee luultavasti sukkahiki ja 2-tahtisen pakokaasu. Tai vaihtoehtoisesti sukkahiki ja mansikka, koska 2-tahtiöljyä löytyy nykyään kuulemma mansikan hajuisenakin. En tiedä kumpi on parempi yhditelmä, hiki ja mansikka, vai hiki ja pakokaasu. Vai peräti hiki, mansikka ja pakokaasu. Hyih!








Tämän huoneen asukas valittiin tällä viikolla koulunsa oppilaskunnan puheenjohtajaksi. Hän on hyvä jalkapallossa. Hän on enää kaksi senttiä lyhyempi kuin minä. Hänellä on loistava huumorintaju, vaikka lähestyvä teini-ikä ravisteleekin välillä ja silloin mökötyttää.
Semmonen huone ja semmonen poika. Ihan ite tehty


Kivaa alkanutta lokakuuta!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...